lunta joka suuntaan
eikä tietä missään
minä olen palaamassa
sinne mistä lähdin
kuunhopea loistaa
valaisee kylmät taivaat
minä tähyän taivalta
koetan arvioida matkaa
lähdinkö viimein matkaan
päin tarujen pohjolaa
joka on aina kaukana
joka ei tule maanteillä vastaan
tänä vuonna käy kato
karja menee umpeen
sikiöt jäätyvät kohtuihin
ja rakkaus elämään kuolee
joentöyräälle itäpenkkaan
tukehdun yskääni
lämpimiksi kylmyyttä halaten
nyt ohi portaiden ja kaivon
läpi puistikon ja jos pakastaa
ohi tähtitorninkin
ja läpi metsän yli kallion
sinne lähteelle missä
vesi mustaa on ja sulana
siellä lepää kalpeana poika
jonka suusta valuu
lapsenhenki veteen
"Kädet tuntuu vierailta, silmät toisen omilta,
ajatukset kuluneilta, sanat poikki sanotuilta.
Miksi lähdit, miksi menit, rajan taakse ulkopuoleen,
kauas luota ihmismaiden, vuoren juurelle poies.
Pyhä paikka, jokainen paikka.
Täällä ei kukaan uskalla käydä.
Täällä sisar kultainen astuu virran äärelle, virtaan."