Kuin kuusimetsat sadan vuoden
tai ikihongat mailta tuonen
niin valiin kovan puun ja kuoren
on kauniit kivet helmitaulun paikoillensa lujaa juuttuneet
Myoden sahaa seka laitaa
ja revennytta peltipaitaa
teraksella tieta kairaa
kevyeen kuin talviaamu viiman lapi varren puhaltaa
Kohtelias engelsmanni sovinnolla paikan luovuttaa
On ajastajat vanha kansa
tiennyt, tainnut tarinansa
ei morsiokaan sulhoansa
kelpuuta, kun kertomukseen uskominen talla kertaa on
Kultarallin kohdalla on paikka tyhja sormus pudottaa